Osaatko antaa anteeksi?

On psykologisesti erittäin hyödyllistä pystyä näkemään elämäntapahtumat, niiden herättämät tunteet ja omat reaktiot noihin tapahtumiin erillisinä asioina. Emme voi vaikuttaa itse kaikkeen, mitä elämä polullemme tuo, ja kaikki elämän eteemme heittämä ei miellytä meitä. Elämäntapahtumat herättävät meissä erilaisia tunteita ja ne tunteet ovat luonnollisia eikä niitä pidä tuomita. Mutta. Tapahtumien herättämistä tunteista huolimatta meillä on aina vapaus valita, kuinka toimimme. Jos jokin tapahtuma esim. aiheuttaa meissä suuttumuksen tunteen, voimme kuitenkin valita, että vedämme ensin vähän henkeä, laskemme vaikka kymmeneen ja rauhoitamme itsemme tietoisesti sen sijaan, että välittömästi reagoimme asiaan kiihtyneenä ja suuttuneena, ja mahdollisesti lietsomme omaa suuttumustamme lisää. Emme siis ole elämäntapahtumien ja niiden herättämien tunteiden orjia, vaan meillä on aina vapaus valita toimintamme ja reaktiomme tunteistamme riippumatta.

Tämä pätee myös anteeksiantamiseen. Voimme aina valita anteeksiantamisen, vaikka kuinka olisimme vihaisia, pettyneitä, turhaantuneita tai loukkaantuneita jonkun lähimmäisemme tapaan toimia jossain asiassa. Voimme aina valita anteeksiantamisen myös, vaikka kuinka olisimme pettyneitä ja turhautuneita omaan itseemme. Anteeksiantaminen toisille tai itselle ei ole useinkaan helppoa, mutta yleensä se kuitenkin on hyödyllisempi ja parempi ratkaisu kuin negatiivisissa tunteissa rypemään jääminen.

Negatiiviset tunteet aiheuttavat stressiä, ja stressillä on haitallisia vaikutuksia niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Anteeksiantaminen vapauttaa mielen negatiivisista tunteista ja niiden aiheuttamasta stressitilasta. Antamalla anteeksi ihminen päättää ottaa itse vastuun hyvinvoinnistaan eikä vain voimattomana syyttele ympäristöä ja muita ihmisiä, että ne aiheuttavat pahaa oloa. Antamalla anteeksi ihminen astuu ulos uhrin roolista ja päättää, ettei ole muiden ihmisten tekemisten ja satunnaisten tapahtumien armoilla, kun niihin ei voi viime kädessä edes vaikuttaa. Ainoa, mihin ihminen voi lopulta vaikuttaa, on oma toiminta ja omat reaktiot. Anteeksiantaminen vapauttaa, ja toisten ihmisten pahat ja väärät teot ja ikävät elämäntapahtumat eivät katkeroita mieltäsi ja aiheuta uusia hankaluuksia, kun annat ne anteeksi etkä jää kiinni niiden aiheuttamiin negatiivisiin ajatuksiin.

Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisit toisten pahat teot, kiistäisit omien negatiivisten tunteidesi oikeutuksen, antaisit periksi tai että kokonaan kiistäisit mitään pahaa edes tapahtuneen. Siitä ei ei ole lainkaan kyse, vaan siitä, että tietoisesti vapautat itsesi toisten ihmisten väärien tekojen aiheuttamasta vihasta ja katkeruudesta ja että et jää kiinni kielteisiin ajatuksiisi. Kyse on siis oman sisäisen tasapainon ja hyvinvoinnin ylläpidosta, tapahtuipa ympärillä mitä hyvänsä.

Kun annat anteeksi ja vastaat pahaan hyvällä etkä pahalla, vältät myös tilanteiden eskaloitumisen, ettei pienestä loukkauksesta kumpuavat negatiiviset tunteet aiheuta suurta riitaa ja jopa välirikkoa. Kannattaa muistaa, etteivät toiset ihmiset useinkaan loukkaa tietoisesti ja tahallaan vaan enemmän ajattelemattomuuttaan ja epähuomiossa. Se ajatus voi lievittää omaa suuttumusta, vihaa ja loukkaantumista. Myös armollisuus toisia ihmisiä ja itseä kohtaan auttaa hillitsemään omia pettymyksen ja loukkaantumisen tunteita. Kaikki olemme epätäydellisiä ihmisiä, ja joskus loukkaamme toisia joko epähuomiossa tai tahallaankin ja kaikki vuorollamme tarvitsemme itsekin anteeksiantoa.