Osaatko sanoa ei?

Monille meistä lienee tuttu tilanne, että joskus oikeastaan tekisi mieli kieltäytyä joistain  pyynnöistä, joita esim. kollegat töissä sekä perheenjäsenet, ystävät ja tuttavat yksityiselämässä esittävät, mutta tulee kuitenkin suostuttua, kun kieltäytyminen tuntuu jotenkin niin vaikealta, hankalalta tai jopa mahdottomalta. Useimmat tunnistanevat tämän tunteen, ja johonkin rajaan saakka voi katsoa kyseen olevan normaalista elämään kuuluvasta joustavuudesta, mutta jos tilanne toistuu usein ja siitä aiheutuu itselle kuormítusta, uupumusta ja stressiä, on hyvä pysähtyä miettimään, että miksi ei-sanan sanominen on niin vaikeaa ja kuinka voisi opetella välillä asettamaan rajoja ja kieltäytymään toisten pyynnöistä kohteliaasti mutta jämptisti.

Ei-sanan sanomisen ja kieltäytymisen vaikeus voi liittyä mm. siihen, että tuntuu helpommalta joustaa ja myöntyä kuin kohdata kieltäytymistä seuraava epämiellyttävä tilanne ja pyytäjän oletettu pettymys. Kyse voi olla kiltteydestä, tarpeesta olla "hyvä muija tai jätkä", hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, miellyttämisen halusta, vaativuudesta omaa itseä kohtaan tai pelosta, että loukkaa kieltäytymisellä toista ja toinen ei enää pidäkään itsestä, jos hänen kaikkiin pyyntöihinsä ei aina suostu. Monesti kyse voi olla jo lapsuudesta opitusta tavasta, että on tottunut antamaan etusijan toisten tarpeille ja jättämään omat tarpeet taustalle. Jos lapsuudenkodissa on kartettu konfliktitilanteita, niin aikuisenakin voi olla alitajuinen tarve karttaa konflikteja ja olla myöntyväinen liiallisuuteenkin saakka. Myös synnynnäinen temperamentti vaikuttaa, jotkut meistä ovat luonnostaan toisia räväkämpiä ja rohkeampia, ja heiltä rajojen asettaminen ja kieltäytyminen voi luonnostaan onnistua paremmin, kuin joltain muulta.

Mutta. Meistä jokainen viimekädessä itse vastaa omasta hyvinvoinnistaan. Jos et ikinä pysty asettamaan rajoja ja kieltäytymään mistään toisten pyynnöistä, saatat hukkua tekemisen alle, stressaantua ja uupua, kun sinulla on kroonisesti liian vähän aikaa itsellesi, levolle ja virkistäytymiselle ja liikaa hoidettavia asioita. Ihmiset helposti ottavat toisen avun itsestäänselvyytenä eivätkä rajoita pyyntöjään, jos et koskaan kieltäydy. Oman hyvinvoinnin suojaamiseksi on pystyttävä analysoimaan, milloin toisten pyynnöt menevät liiallisuuksiin, ja on pystyttävä tällöin myös sanomaan ei kohteliaasti mutta jämäkästi.

Kannattaa jo etukäteen valmistautua ein sanomiseen miettimällä sanamuodot, joilla kieltäytymisen voi tehdä kohteliaasti mutta päättäväisesti. Esim. töissä saattaa olla niin, ettei esimiehesi tiedä tarkkaan työtilannettasi ja antaa uusia tehtäviä entisten keskeneräisten päälle. Tällöin voit kysyä, että miten tehtävät priorisoidaan ja hoidetaanko uudet ennen vanhoja keskeneräisiä. On vastuullista huolehtia itse jo etukäteen omasta jaksamisestaan ja kertoa, jos näyttää siltä, ettet saa hoidettua kaikkia vastuullesi annettuja tehtäviä.

Et ole vastuussa toisten tunteista, kuten kieltäytymisesi aiheuttamasta pettymyksestä. Sen sijaan Sinä olet kyllä päävastuussa omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi.  Jos et itse niistä pidä huolta, niin ne väistämättä kärsivät. Kukaan muu ei Sinua paremmin tiedä, mitä  ja milloin oikeasti haluat ja tarvitset. Opettelemalla asettamaan rajat jätät aikaa omalle välttämättömälle levollesi ja virkistymisellesi sekä teet tilaa omien tavoitteidesi ja toiveidesi toteutumiselle. Ettei koko elämäsi kulu muiden tarpeita toteuttaessa ja "sitten kun" -harhassa, että Sinun tarpeiden vuoro tulee sitten viimeisenä, kun olet täyttänyt muiden pyynnöt. Sinun vuorosi ei tule koskaan, ellet itse huolehdi rajojen asettamisesta.  

On hyvä myös miettiä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Kun sosiaalisiin suhteisiin toisaalta kuuluu joustavuuskin, niin ehkä voit joustaa vähemmän tärkeissä asioissa, mutta sanoa ein tärkeämmissä asioissa, jos niihin liittyen ehdotetaan jotain arvojesi tai toiveidesi kanssa ristiriidassa olevaa. Voit myös ehdottaa kompromissia, että ehdit hoitamaan osan pyydetyistä asioista, mutta et kaikkea. Voit pehmentää kieltäytymistäsi lyhyellä perustelulla, jos se tuntuu tarpeelliselta, mutta anteeksi Sinun ei tarvitse pyydellä. Sinulla on oikeus kieltäytyä halutessasi.  Ja jos Sinun on vaikea kieltäytyä kasvotusten, voit sanoa miettiväsi asiaa ja palaavasi asiaan myöhemmin, jolloin voit myöhemmin kieltäytyä esim. tekstiviestillä, jos se tuntuu helpommalta. Tällöin usein pyytäjäkin on ehtinyt varautumaan siihen, ettet ehkä suostukaan, jolloin pettymys ei ole pyytäjällekään niin iso.

Se, että opettelet asettamaan rajoja paremmin ja kieltäytymään joistain asioista, ei tietenkään tarkoita, että lakkaat täysin kuuntelemasta muiden toiveita ja pyyntöjä. Tasavertaisiin ihmissuhteisiin kuuluu se, että kumpikin osapuoli joustaa välillä eikä aina vain toinen osapuoli. Tärkeintä onkin löytää tasapainoa, jossa pystyt riittävästi ja luontevasti asettamaan rajoja toisten pyynnöille ja suojelemaan omaa jaksamistasi, mutta myös huomioimaan toisten tarpeita ja joustamaan vastavuoroisesti.