Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa sinua?

Otsikon ajatus vaikeuksien vahvistavasta vaikutuksesta on alkujaan esitetty saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen v. 1889 julkaistussa kirjassa Epäjumalten hämärä. Ajatuksen kohtaama kriitikin suuri määrä johtunee osin Nietzschen yli-ihmisihanteisiin liittyvästä yleisemmästä kritiikistä ja osin siitä, että on helppo kuvitella tilanteita, joihin ajatus ei näytä millään sopivan. Joku voi esim. joutua ennalta arvaamatta onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi ja vammautua niin pahoin lopuksi iäkseen, että on objektiivisesti vaikea nähdä, että vaikeus olisi jotenkin vahvistanut kyseistä henkilöä. Irvileuat ovat jopa vääntäneet Nietschen ajatuksen englanninkielisen version muotoon, että " mikä ei tapa sinua, tekee sinusta oudommas", mikä leikittely perustuu englannin kielen komparatiivimuotojen stronger ja stranger samankaltaisuuteen.

Mutta toisaalta, Nietzschen esittämää ajatusta ei voi pelkästään tuolla perusteella tuomita täysin perusteettomaksi sanahelinäksikään. Monissa tapauksissa se kyllä toimiikin, vaikka vaikean tai ikävän asian ilmaantuessa elämään siitä on tuoreeltaan vaikea mitään hyötyä itselle nähdäkään. Mutta jos henkilö pysyttelee optimistisena ja jaksaa kamppailla selättääkseen ilmaantuneet vaikeudet, hän on jatkossa vahvempi selviytymään uusista vaikeuksistakin, koska hänen luottamuksensa omaan kykyyn selvitä vaikeuksista on kasvanut ja hän tietää sitkeyden ja optimismin säilyttämisen merkityksen. Ja mahdollisesti kohtaamansa vaikeudet voittanut henkilö löytää kamppaillessaan itsestään uusia voimavaroja tai keinoja vaikeuksista selviämiseen. Tietenkin tämä koskee vain sellaisia tilanteita vaikeuksia, joille ihminen oikeasti voi jotain ja joiden selvittämisessä omalla asenteella on merkitystä.

Nietzschen ajatuksen toimivuuden tueksi on tieteellistä evidenssiäkin. Vuonna 2019 amerikkalaiset tutkijat julkaisivat yliopistojen tutkijoiden urakehityksestä tutkimuksen, joka osoitti uransa alussa rahoitusvaikeuksia tms. hankaluuksia kohdanneiden tutkijoiden pärjäävän tutkijanuransa loppupuolella keskimääräistä paremmin. Tutkijoiden analyysin mukaan tämä ei johtunut esim. siitä, että uran alussa vaikeuksia kohdanneista vain sinnikkäimmät ja lahjakkaimmat olisivat valikoituneet ja jääneet jäljelle menestymään myöhemmällä urallaan, vaan vaikeudet aidosti näyttivät vahvistavan tutkijanuran alussa vaikeuksia kohdanneita henkilöitä niin, että he myöhemmällä urallaan menestyivät keskivertoa paremmin. Mahdollisesti uran alun pienet hankaluudet esim. saavat henkilön ponnistelemaan enemmän ja määrätietoisemmin tai lisäävät sitkeyttä ja ymmärrystä siitä, miten kohdatut haasteet voi voittaa.

Psykologiassa on 2000-luvulla noussut laajemminkin mielenkiinnon kohteeksi post-traumaattinen kasvu, jossa tarkastellaan traumoja ja post-trumaattisia oireita kokeneiden henkilöiden toipumista. Monien traumoja kokeneiden on havaittu toipumisen myötä tai osana sitä löytäneen uusia näkökulmia elämäänsä, löytäneen itsestään piileviä vahvuuksia tai koko elämä on suuntautunut uudelle uralle, kuten kohtalotovereiden auttamiseen jne. Vaikeudet voivat auttaa myös tunnistamaan ne ihmissuhteet, jotka ovat kaikkein merkityksellisimpiä, Vaikeuksista selviytyminen voi myös toimia mindfulnessin tavoin auttamalla keskittymään paremmin nykyhetkeen. Vaikeudet voivat myös hioa särmiämme ja lisätä myötätuntoamme kanssaihmisiä kohtaan, sillä jokaisellahan meillä välillä on omat vaikeutemme. Eli melko turvallisesti voi todeta, että vaikkei Nietzschen lausadus olekaan yleispätevä kaikissa tilanteissa, niin monissa tapauksissa siitä voi tulla tottakin.

Asian havainnollistamiseksi voi analogiana ajatella urheiluharrastuksen aloittamista. Alkuun esim. joku pidempi juoksulenkki voi tuntua todella raskaalta ja keho menee täysin jumiin lenkin johdosta. Mutta kun saman harjoituksen eli haasteen tai vaikeuden suostuu kohtaamaan aina vaan uudelleen, niin keho vahvistuu samantyyppisen vaikeuden uuteen kohtaamiseen. Kun harjoittelua vaan jatkaa sinnikkäästi, lopulta alkuun raskaalta tuntunut lenkki sujuu helposti ja vauhdikkaasti ja keho palautuu harjoitteesta nopeasti. 

Vastaava mekanismi näyttää pätevän mieleenkin. Kohtuullisten vaikeuksien toistuva kohtaaminen tekee mielestä vahvemman selviytyjän uusien vaikeuksien ilmaantuessa. Joten kannattaa muistaa, ettei Nietschen ajatus ole pelkkä sisällötön lohdutus vaikeuksiin ajautuneelle ihmiselle, vaan vaikeuksista voi versoa uusi parempi alku, kun säilyttää tyyneyden, kärsivällisyyden, optimismin ja elämänuskon ja jaksaa kamppailla vaikeudet voittaakseen.