Päätä, älä jahkaile!

Onko päätöksenteko hankalaa? Etkö pysty valitsemaan eri vaihtoehtojen välillä? Pelkäätkö tekeväsi väärän päätöksen jä kärsiväsi siitä? Vältteletkö päätösten lukkoon lyömistä?

Useimmille lienee tuttu tunne, että ainakin joidenkin päätösten tekeminen tuntuu vaikealta ja päätöksenteko venyy, kun jää jahkailemaan eri vaihtoehtojen etuja, haittoja ja oletettuja seurauksia. Tässä on tietysti se hyväkin puoli, että tulee harkittua tarkkaan päätöstään, mutta toisaalta elämä voi mennä liikaakin jahkailuksi ja odotteluksi, jos et pysty tekemään päätöksiä arkisissakaan asioissa. Joitain tilaisuuksia ja asioita voi mennä kokonaan ohitsesikin, jos et kykene päätöksentekoon. Omaa päätöksentekoa voi onneksi helpottaa useilla ajattelutavoilla, jos päätöksenteko tuntuu tuottavan ongelmia.

Yksi päätöksentekoa tutkitusti auttava psykologinen keino on ajatella, että teet päätöstä jonkun muun puolesta tai että vastaat ystävälle, joka on kysynyt mielipidettäsi. Tämä saattaa auttaa välttämään juuttumiseen loputtomaan ja kuluttavaan vatvontaan eri päätösvaihtoehtojen eduista, haitoista ja oletetuista seurauksista. Kun päätös ei tunnu kohdistuvan omaan itseen, on helpompi välttää loputon spekulointi eri vaihtoehtojen yksityiskohdilla, joita voi olla mahdotonkin ennakoida luotettavasti. Toisaalta päätöksesi saattaa olla innovatiivisempi ja luovempi, kun ajattelet päättäväsi jonkun muun puolesta. Asettuessasi laatikon ulkopuolelle tarkastelet päätöstä eri näkökulmasta etkä välttämättä aseta samoja rajaavia reunaehtoja, kuin jos ajattelisit tekeväsi päätöstä omassa asiassasi. Toki voit joskus myös kysyä joltain ystävältäsi, että minkä päätöksen hän tekisi ongelmassasi, jotta saat asiaan ulkopuolisen näkökulman.

Kannattaa myös miettiä, onko päätettävänä oleva asia pieni vai iso asia. Esimerkiksi se, mistä hotellista otat huoneen lomasi ajaksi, on melko pieni asia, jonka vaikutukset ulottuvat vain lomapäivien ajaksi. Tällaiset pienet asiat voi huoletta päättää nopeasti ja intuition avulla, koska vaihtoehtojen erot todennäköisesti joka tapauksessa ovat niin vähäisiä, ettei niiden spekulointiin kannata hukata aikaansa. Näitä mahdollisia pieniä eroja vaihtoehdoissa on vaikea edes pystyä luotettavasti ennakoimaan etukäteen ja monesti tällaisissa valinnoissa ei edes ole yhtä oikeaa vaihtoehtoa olemassakaan, kun mikään vaihtoehto ei ole selkeästi yli muiden.

Pienissä päätöksissä voit turvallisesti tehdä valinnan vaikka arpomalla, sillä tärkeintä on, että saat tehtyä riittävän hyvän päätöksen kohtuullisessa ajassa ja voit sen jälkeen keskittyä muihin asioihin. Päätöksentekoonkin pätee 20/80-sääntö, eli jo 20 % panostuksella saat 80 % tuloksesta, mutta jos tavoittelet täydellisyyttä eli viimeistä 20 % tuloksesta, niin joudut moninkertaistamaan panostuksesi. Eli varsin lyhyelläkin perehtymisellä ja miettimisellä pääset pienissä asioissa riittävän hyvään päätökseen ja vältät suurimmat virheet eikä tulos olennaisesti parane, vaikka käyttäisit asian jahkailuun moninkertaisenkin ajan.

 helpottaa myös se, jos valittavia vaihtoehtoja ei ole montaa. Niinpä, jos mahdollista, kannattaa esikarsia vaihtoehtoja niin, että lopulliseen päätöksentekoon jää vain muutama vaihtoehto valittavaksi. Aikarajan asettaminen päätöksenteolle voi myös auttaa varmistamaan, että saat päätöksen tehtyä. Tarvittava harkinta-aika tietenkin riippuu päätettävän asia suuruusluokasta, pienet asiat pystyy päättämään minuuteissa ja suurempi asia voi viedä kuukausia. Tärkeintä on asettaa aikaraja ja pysyä siinä, aikarajan mennessä umpeen etenet silloin parhaalta vaikuttavan päätösvaihtoehdon mukaisesti.

Päätöksenteko koko elämään vaikuttavissa isommissa asioissa, kuten esim. ammatinvalinta, helpottuu, jos omat arvot, mieltymykset ja päämäärät ovat selvillä. Tällöin päätöksiä on mahdollista punnita omaa arvomaailmaa ja päämääriä vasten. Haluatko esim. enneminkin turvallista ja stressitöntä elämää kuin jatkuvia uusia haasteita, menoa ja meininkiä? Mitä parempi itsetuntemuksesi, sitä paremmin pystyt tekemään omannäköiseesi elämään sopivia isoja päätöksiä. Niinpä itsetuntemuksen kehittäminen on avain elämään isoissa päätöksissä onnistumiseen. Isojen päätösten tekemistä voi myös auttaa menetelmä, että ensin mietit, mikä olisi ihannetilanne elämässäsi, ja sitten mietit, mikä päätösvaihtoehdoista vie sinut lähimmäksi ihannetilannetta.  Lopputilanteen kautta ajattelu voi auttaa välttämään nykytilanteeseen liittyvien rajoitteiden häiritsevää vaikutusta.

Päätöksenteko on joillekin meistä yleisestikin helpompaa kuin toisille. Jos päätöksenteko on sinulle erityisen hankalaa, taustalla saattaa olla lapsuudessa omaksuttu puutteelliseen autonomiaan ja suoriutumiseen liittyvä tunnelukkokin. Tällainen saattaa kehittyä esim. silloin, kun lapsen vanhempi on ylisuojeleva tai -huolehtiva eikä lapselle jää tilaa kasvaa itsenäisesti suoriutuvaksi aikuiseksi. Tunnelukko voi mm. aiheuttaa päätöstilanteiden välttelyä ja päätösten lykkäämistä. Tunnelukosta eroon kasvaminen vaatii aikaa, koska lukko on syvällä mielessä, kun siihen on tullut turvauduttua koko siihenastisen elämän ajan. Mutta alkuun pääsee totuttelemalla vähitellen päätöksentekoon, ensin pienemmissä asioissa ja vähä vähältä yhä suuremmissa asioissa.