Mistä motivaatio liikunnan lisäämiseksi?

"Terve sielu terveessä kehossa" tuumivat jo muinaiset roomalaiset latinaksi oivallettuaan, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kehon fysiologinen hyvinvointi tukee myös mielen hyvinvointia ja toisaalta mielen pahoinvointi voi johtaa somaattisiin eli elimellisiin vaivoihin ja sairauksiin. Nämähän ovat kaikille periaatteessa tuttuja asioita, mutta millä sitä saisi itsensä motivoitua säännölliseen liikuntaan näin vuoden pimeimpänäkin aikana, vaikka kuinka tietää liikunnan kokonaisvaltaiset hyödyt?

Oman kokemuksen mukaan yksi säännöllisen liikunnan ylläpitämisen kulmakiviä on löytää sellainen liikuntamuoto, jossa omat ominaisuudet ja vahvuudet pääsevät esiin ja joka tuntuu itselle luontevalta ja mielekkäältä. Se sopiva liikuntamuoto saattaa olla sama tuttu, mitä olet joskus aiemmin jo harrastanut tai ihan uusikin. Useinhan käy niin ikääntymisen myötä, että vaikka nuorena on ollut innokas liikkuja ja jopa jonkin sorttinen urheilijakin, jää liikkuminen vähemmälle, kun elämään tulevat työ ja perhe eli ruuhkavuodet. Niiden aikana kunto rapistuu ja painoa kertyy eikä ole niin helppoa palata esim. nuoruudesta tutun lenkkeilyn pariin. Silloin saattaa sopiva liikuntamuoto löytyä esim. uinnista, koska siinä eivät liikakilot haittaa yhtä paljon kuin juostessa, kun vesi kannattelee kehonpainoa. Erilaisia sisäliikuntamuotoja on nykyään tarjolla runsaasti eikä kenenkään tarvitse ulkona adventtisohjoa kyntää, jokaiselle löytyy varmasti se sopiva liikuntamuoto pienellä hakemisella.

Sopivan liikuntamuodon löytämisen jälkeen seuraava haaste on säilyttää liikuntaharrastus säännöllisenä parin kuukauden alkuinnostuksen jälkeenkin. Helposti käy niin, että alkuinnostuksen laannuttua sitä alkaa joka kerta kamppailemaan itsensä kanssa, että tänään olen niin väsynyt, että ehkä tänään jätän liikunnan väliin. Kun tuolle tiellä lähtee, helposti tunnet taas huomennakin itsesi ihan liian väsyneeksi, ja kohta huomaatkin, että on kulunut taas viikko ilman liikuntaa. Paras keino tätä vastaan on varata etukäteen tietyt ajankohdat liikunnalle ja pitää liikuntavarusteet siten saatavilla, että ne on liikunta-ajan koittaessa helppo pukea päälle tai ottaa reppuun ja lähteä liikkumaan ilman liikunnan laistamiseen tekosyyn tarjoavaa kamojen etsiskelyä. Liikuntaharrastukseen siirtymisestä siis pitää tehdä niin automaattista ja helppoa, ettei jää tilaa ja aikaa miettiä, millä tekosyyllä tänään skippaisin liikunnan. Tietysti jos on oikeasti kipeä ja esim. flunssassa, silloin ei pidä itseään rasittaa, mutta usein esim. työpäivän jälkeinen väsymyksen tunne on vain ohimenevä tunne ja liikuntatuokion jälkeen olet selvästi virkeämpi, kuin ennen rasittavaankin treeniin lähtemistä. Tässä pätee fysiikasta tuttu analogia, lepokitka on aina liikekitkaa suurempi, eli useimmiten liikunta sujuu hyvin ja on mukavaa, kunhan vain alkuun pääsee.

Kolmas keskeinen säännöllistä liikuntaharrastusta tukeva tekijä on visio siitä, mihin liikuntaharrastuksellasi pyrit ja miten. Muodosta mieleesi kuva ja motivaatiolause siitä, miksi haluat pitää kiinni säännöllisestä liikunnasta eli mikä on perimmäinen motivaatiosi, niin se auttaa sinua lähtemään liikkeelle pimeinä talvi-iltoinakin, kun tekisi mieli käpertyä kotiin. Pyri tässä konkretiaan ja tarkkoihin tavoitteisiin. Sopiva motivaatiolause voisi olla vaikkapa jotain sellaista, että "Haluan liikkua säännöllisesti, parantaakseni jaksamistani ja pitääkseni verenkiertoelimistöni terveenä.". Liikuntaharrastuksen määrä ja intensiteetti pitää myös mitoittaa niin, että jaksat pitää säännöllisen liikuntaharrastuksen yllä pidemmälläkin tähtäimellä. Jo 2-3 viikoittaisesta 30 min liikuntakerrasta on varmasti hyötyä varsinkin alkuun, jos viime vuosien liikuntatausta on suhteellisen vähäinen. Eikä määrää tarvitse välttämättä jatkossakaan suuresti lisätä, pääasia on pitää liikunta säännöllisenä ja tehdä edes jotain.

Jos olet pidemmän tauon jälkeen aloittamassa liikuntaa ihan uudestaan, niin vähäinenkin liikunta on hyödyksi. Tietysti ihanteellista olisi jonkunlainen monipuolisuuskin liikunnassa, koska eri liikuntamuotojen vaikutus kehoon on erilainen. Pitkäkestoiset ja matalatehoisemmat kestävyyslajit vaikuttavat eniten hapenottoon ja verenkiertoelimistöön, ja ovat siltä osin hyvin hyödyllisiä. Saliharjoittelu laitteilla tai vapailla painoilla vaikuttaa enemmän lihaksiston ja muun tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon. Kumman tyyppistä liikuntaa sitten pääasiallisesti mieluiten harrastatkin, niin hyvä olisi sisällyttää toisenkin tyyppistä liikuntaa viikoittaiseen ohjelmaan.

Joten eipä muuta kuin ylös, ulos ja lenkille! Tai salille, jumppaan, kävelemään, uimaan, mikä kullekin tuntuu sopivimmalta. Vierivä kivihän ei sammaloidu.